Pukiremonttia pakoon Kalliossa

Ostin ja remppasin asunnon Helsingin Punavuoresta. Tiesin ostaessani, että taloyhtiöön on tulossa putkiremontti parin vuoden sisällä. Ehdimme Mariannen kanssa asettua kodiksi oikeastaan vain fyysisesti; henkisellä puolella olimme koko ajan jollain tavalla lähtövalmiudessa. Kodissa oli kyllä kaikki pakollinen, mutta tieto tulevasta evakkoreissusta aiheutti sen, että kotia ei tullut juurikaan sisustettua tauluilla, kukilla eikä koristeilla. Kodin henki jotenkin puuttui. Asunnosta tuli kyllä pintapuolisesti kaunis ja juuri sellainen kuin haluttiinkin, mutta samaan aikaan keittiö tuntui kahdelle hieman ahtaalta, vaaleaa lattiaa sai koko ajan varoa ja  tehostetiiliseinäkin tuntui joinain päivänä olevan liikaa.

Lopulta remontti alkoi. Muutimme keskellä joulukuun räntäsadetta rojut ja kassit kainaloissa kolmeksi (henkisesti neljäksi) kuukaudeksi evakkoon – suuntana oli Kallio ja sijaisasunnoksi valikoitui mutkien kautta Kolmannen Linjan keskitysleirihenkinen kaksio. Tämä kyseinen asunto oli myös valmistautumassa lähitulevaisuudessa putkiremonttiin, joten saimme nauttia originaalikuntoisesta sisustuksesta repaleisine tapetteineen, vihreine keittiön ovineen, halkeilevine kylpyhuoneen eristyksineen sekä totutella asunnossa leijailevaan “kalmanhajuun”, joka tarttui vaatteisiin ja hiuksiin. Olimme taistelutilassa! Huomasimme kuitenkin nopeasti pitävämme Kallion rennosta ilmapiiristä, hyvistä palveluista sekä kulkuyhteyksistä, joten otimme asian huumorilla sekä seikkailumielellä.

Sänky, lipasto, tv, sohva ja ruuanlaittovälineet löysivät nopeasti omat paikkansa, mutta pahvilaatikot ja säkit vaatteineen eivät. Siinä ne kököttivät seinän vierustalla viikosta toiseen, eikä se haitannut, sillä olimme Mariannen kanssa tulleet sinne vain käymään. Kesken “kipinävuoroa” (kylminä öinä piti herätä kääntämään patterit täysille, jotta ei jäädy) aloin miettimään kaihoisaisti omaa kotiamme Punavuoressa. Isoa kivitasoista saareketta, ruuantekoa ja toimivaa keittiötä, puhdasta kylpyhuonetta, valtavaa määrää lasku- ja säilytystilaa, kiiltäviä pintoja ja makkarin eristävää upeaa lasiseinää. Tajusin silloin, että emme olleet osanneet asettua kodiksi, koska remontti kolkutteli ovella.

Meidän molempien asenteissa oli ollut käsijarru päällä! Kahden kuukauden kohdalla kyselin varovasti urakan toteuttajalta oliko aikataulussa pysytty valmistautuen pahimpaan. Kuullessamme asioiden edenneen aikataulussa ja kotiinpaluumme varmistuessa ajallaan meidät valtasi upea tunne. Pääsemme kohta kotiin.

Täällä ollaan – vihdoin kotona! Uutuuttaan kiiltelevä kylpyhuone, suihkuseinät ja kalusteet sekä remontin yhteydessä lisätty lattialämmitys tuntuivat melko makealta taakse jääneen kokemuksen jälkeen. Keittiökö muka pieni sen keittokomeron jälkeen? Emme olleet tajunneet kuinka kaunis koti meillä todellisuudessaan on. Kallion reissu sai meidät katsomaan asioita eri kantilta ja asunnosti oli tullut koti – siltä se tuntui. Nyt täältä löytyy jo kukkia ja kasveja, tauluja ja eteiseenkin on vihdoin saatu hommattua valaisin.

Vastaa